Tuo lause oli minullakin, ennen kuin kävin ulkomailla asumassa. Sitten minut ”koulutettiin” tuosta lauseesta pois.
Olin ystäväni Annelin perheen luona Lontoossa joulun. Jouluaattona olin yllättynyt lahojen määrästä, joita sain Annelin perheeltä.
Joka kerran kun pukki luki nimeni ja otin lahan vastaan, niin avatessani sanoin: ”Voi ei, en minä olisi tarvinnut mitään, voi aivan liian paljon minulle”. Viimein Anneli sanoi suomeksi: ”lopeta tuo valitus, etkö osaa olla kiitollinen mistään, vaan aina suu väärässä ja valitus.”
Minulle oli jo ennenkin sanottu tuosta asiasta, mutta tuona jouluna se ”tärähti” päähäni oikein kunnolla.
Eilen ja tänään en muistanut, että meillä Suomessahan se on tavallaan kiitos.
Tyttären tyttöni on muuttamassa työn takia Porista Helsinkiin. Koska hän on vasta 25v, ja ollut vasta vähän aikaa töissä opiskelun jälkeen, niin tietysti tuli rahahuolia asunnon vuoksi.
Soitin hänelle ja kerroin, miten minäkin voin häntä hieman auttaa. Ja kun sain vastauksen: ”Voi ämmi, ei olisi tarvinnut, kyllä minä jotenkin olisin selvinnyt”.
Vieläkin naurattaa meidän keskustelu, joka käytiin tähän tyyliin.
MINÄ: Minä vain yritin auttaa sinua
JOHANNA: Niin mutta kyllä minä olisin ehkä selvinnyt
MINÄ: No jos et tarvitse, niin en anna rahaa
jOHANNA: Voi älä nyt suutu, tarvinhan minä, mutta olisin minä just selvinnytkin.
Ja kiitosta en saanut, mitä odotin, vaan kaikkea muuta. Lopulta kun sanoin, että etkö voi olla kiitollinen kun tarjoan apua, niin vastaus oli ”Koko ajanhan minä yritän sinulle olla kiitollinen”.
Sitten tänäaamuna: Ystäväni Raimo oli minulla katonmaalauksessa pari päivää. Koska hän oli linja-autolla ja näin olisi joutunut tänäaamuna sateessa kävelemään linja-autopysäkille, niin kysin naapurista hänelle kyytin Huittisiin.
Kerrottuani Raimolle, että pääsee naapurin Sannan kyydissä Huittisten Linja-autoasemalle, niin taasen, ”Voi, ei olisi tarvinnut, olisin voinut kävellä, ei tuo sade niin paha olisi ollut”.
Eikä kiitoksesta tietoakaan. Annoin kyllä ohjeet Raimolle mitä sanoa Sannalle; Kiittää ja iloita kun ei tarvinnut sateessa olla.
Mikä ihme meissä suomalaisissa on kun emme osaa kiittää, olla iloinen toisen palveluista ja näin antaa avun antajalle iloinen mieli.
Tyttärentyttöä lainatakseni, ”Mutta ämmi, kun se on meidän suomalaisten kiitos, kun sanotaan ”Voi ei olisi tarvinnut”.
Kirsti. Hyvää perjantaipäivää kaikille