Mummo Vampulasta

Ihan aluksi painotan, että puhun vain ja ainostaan omista kokemuksistani, joita on kertynyt maailmalla matkatessani.

Eilen soitteli tuttavani kaupungista. Aikoi tulla käymään luonani 5vuotian tyttärensä kanssa. Ensimmäinen kysymys oli, onko minun naapureissani hänen tyttärelleen leikkikaveria.
Vaikka lupasin minäkin leikkiä ja pelata hänen lapsensa kanssa, niin ei se tuntunut riittävän.
Illalla sitten mietiskelin omaa lapsuuttani maalla, jossa minulla oli omanikäisten lisäksi myös tärkeitä vanhoja ihmisiä. Tästäpä minulle heräsi kysymys, kasvaako kaupungeissa nuoria, joilla ei ole ollut minkäänlaista kosketusta vanhuksiin? Uudet asuntoalueet kun yleensä ovat nuorten perheiden asuttamia, missä  vanhuksia ei juuri paljoa näy, eli mm eläkeläiset puuttuvat kokonaan.

Täällä maalla olen oppinut tuntemaan lähinaapurini lapset, sekä myös hieman kauempana asuvien naapureiden lapset tämän 7 vuoden aikana. Melkein joka päivä lapset käyvät meitä vanhojakin katsomassa ja jututtamassa.  Omasta lapsuudestani muistan miten mukavaa oli käydä vanhan tätini luona. Miten paljon kerrottavaa minulla oli tädilleni.

Lopuksi esimerkki viime kesältä, miten erilailla voidaan sama tapahtuma nähdä.

Vein nuoren kaupunkilaisperheen kylämme tapahtumaan. Kaupunkilainen tuttavaperhe näki paljon vanhuksia, eli eläkeläisiä. Kun taasen kylän lapset näkivät vain tuttuja. Kylän lapset kertoivat tapahtumassa olevan Lyyli, Veikko, Santeri jne. eli he kertoivat nimillä, ja lopuksi totesivat ”niin, ja ei me kaikkia tunnettu ja oli siellä meillä paljon kavereitakin”
Maalla tapahtumissa on kaikenikäisiä, eli vauvasta vaariin.  Maalla vanhus on jonkun kaverin mummo tai pappa. Ei siis ”joku hiton eläkeläinen”.
Itse kaupungissa lapset kasvattaneena tiedän, että lapsille, nuorille ja vanhuksille ovat erilliset tapahtumat. Harvoin eri sukupolvet kohtaavat kaupungeissa.

Hyvää viikonloppua toivottaa Vampulan mummo