Joka syksy on maalla hiirten ”lahtaaminen”. Vilja kun puidaan pelloilta pois ja tulee ensimmäiset pakkaset, niin tulee ns. hiirten hyökkäys ihmisten asuntoihin.
Niin nytkin kun tuli yöpakkaset.
Meni monta vuotta ennen kuin löysin hiirien polun mökkiini. Ja kun löysin, niin sain pari kolme hiirtä joka päivä syksyisin,
Tänäsyksynä laiskistuin ja otin myrkyn käyttöön. Saa täyttää kupin myrkyillä parikertaa päivässä.
Aina kun täytän kuppia, niin hirvittää kun ajattelen hiiri raukkaa, joka tulee syömään ja sitten kuolee, varmaan kitumalla. Loukulla ne kuoli heti, kun se laukesi.
Loukussa oli se huono puoli, öisin ehti aina joku hiiri livahtaa sisällekki. Myrkyllä tie katkeaa. Mihin? En tiedä, mutta rapinaa ei ole nyt kuullut. Eikä yhtään hiirtä ole juossut lattialla.
Lumen tultua hiiret katoaa ja minun omatuntoni on taasen kunnossa. Vaiva se on aina ku hiiriä tappaa. Loukulla kun pyytää, niin muista tarkistaa ja tyhjentää loukku. Myrkyllä kun tappaa, niin omatunto soimaa. Eli teen niin tai näin, niin syksyllä kärsin hiiristä, kuten kaikki muutkin täällä maalla.
Hyvää torstaita Kirsti