Sitä panee meikäläisenkin hiljaiseksi, kun käy Vampulan hautausmaalla.
Ja sitten vielä enemmän kun luki Vampulan historiaa. Täällä on sukutiloja, joiden omistajista on luettelo jo 1500 luvulta. Isökännö, Hosike, Kotaja, Karitsala, Sallila.
Vasta tänne muutettuani aloin ymmärtää miten nuorta asutusta Pohjois- Suomessa on. Siis suomalaiset asuttaneet. Lappalaisiahan ei ole Suomen historian mukaan ollutkaan. Historioitsijat tutkivat vain miten suomalaiset ovat alkaneet asuttaa tätä maata.
Minun isoisäni tuli Kittilään itäsuomesta 1898. Muut lähitalojen asukkaat olivat tulleet mm. Kainuusta, Pohjanmaalta, Lammilta, jne.
Minun isoisäni oli yrittänyt neuvoa, ohjata lappalasia ”pilkottamaan” itselleen maata. (Tekemään rajat ) Johon lappalaiset olivat tuumanneet, että kun nuo meidän porot eivät rajoja tunne.
Pohjoisen ja Satakunnan eron olen alkanut hahmottaa pikkuhiljaa haastattelemalla täällä Vampulassa ihmisiä. Täällä on ollut melkein tähänpäivään asti luokkarajat. isot tilalliset, Rikkaat, Köyhät, Torpparit.
Yksi vanha ihminen kertoi ihan naama vakavissaan lapsuudestaan: ”Vaikka Tyyne oli ison talon emäntä, niin siitä huolimatta hän kävi meillä kylässä”.
Lapissa kun kaikki ovat olleet ns uudisasukkaita, niin luokkarajoja ei ole näkynyt. Kylässä käytiin sunnuntaisin kaikissa paikoissa.
Kyläily perustui Pohjois- Suomessa enemmän miten ihmiset tulivat henkisellä puolella toimeen. Ei omaisuuteen. Vierailut olivat lapsuudessani koko talolle kohokohta. Talon toimet pysähtyivät ja vierasta jututettiin. Kahvia tarjottiin vasta, kun oli kuulumiset ”raatattu” ja ajatuksia vaihdettu.
Jos vieras ei ollut mieluinen, niin kahvia alettiin keittää jo vieraan ollessa pihalla. Muistan kun äiti sanoi isälle: Pane jo hellaan tuli, että saadaan äkkiä kahvit, ja Santeri lähtemään.
Hyvää keskiviikkopäivää t:Kirsti