Tunnemme itsemme rehelliseksi kansaksi. Sanomme asiat suoraan, eli niinkuin ne ovat.
Yhdessä asiassa osaame kuitenkin olla hyvinkin hienovaraisia. Nimitttäin rahankeräykset. meillä on aina jokin selostus silloin kun emme halua antaa rahaa.
Tässä muutama esimerkki.
1) Yleisiin keräyksiin ei voi luottaa, koska epäilemme, rahojen menevän välittäjille tai katoavat jonnekin muualle, mutta eivät rahat köyhille mene.
2) Eräänä päivänä kun itse köyhät saapuivatkin Suomeen ja olivat markettien edessä kippoineen.
Taasen meiltä löytyy selostus: Ei voi antaa, sitten tulevat kaikki köyhät Euroopasta. Toinen selostus on, että eivät raha mene taaskaan köyhille, vaan heidän ”pomoilleen”
3) Matkastessamme köyhissä maissa, niin taaskaan ei kannate antaa kerjäläisille, koska kerjäläisiä on niin paljon ja kun ei ole varaa antaa kaikille, niin parempi olla antamatta kenellekkään.
4) Sitten olemme armeliaita omaan maan köyhille, vai olemmeko ??
Emme ole. Auliisti puhumme kyllä kuinka pitäisi kerätä oman maan köyhille tällaisena työttömänä aikana. Mutta sitten kuitenkin: !! ”Taas sitä sosiaaliavustusta on jaettu väärille ihmisille, menisivät töihin, niin minunkin on pitänyt”. Sitten alamme kertoa miten just minä olen AINA ollut töissä. Eläkeläiset ovat eläkkeensä hankkineet omalla työllä Aina kuulemma työtä tekevälle löytyy. ja joille ei löydy, niin taitavat ollakin laiskoja, ei heille kannate antaa ilmaista rahaa.
SANOISIMME SUORAAN: Olen niin itsekäs, etten halua antaa muille rahojani.
Hyvää maanantaita kaikille Kirsti