Voi olla että tulee muutaman päivän tauko kirjoittamiseen.
Minulla on ilmeisesti (optikon arvio) silmän laisiainen tai verkkokalvo hieman irronnut. Huomenna torstaina on aika oikealle silmälääkärille.
Nyt sitä vasta huomaa, miten vaikeaa on olla tekemättä mitään. Ei saa ponnistaa. Ei saa kumarrella.
Eipä ole tullut ajateltua miten monta kertaa ihminen kumartaa päivässä. Lattialle putoaa yllättävän paljon tavaroita, Lusikkaa, roskaa, lehteä ym, joita ei ennen edes huomannut. Ja niin monta kertaa on mentävä polvilleen kun jotain tekee, kun pää ei saa olla alaspäin.
Sitten ponnistaa. Enpä ole ennen hoksannut, että polviltaan ylös nouseminen vaatii myös ponnistusta. Ja sata muuta hommaa vaatii ponnistusta. Tietysti nyt vielä enemmän kun on syksy, ja perunat maassa, marjat maassa,.
Tämä ei kuitenkaan ole kuulemma vaarallista, silmästä vain laaserilla hitsataan irronnutta osaa kiinni.
Vaivaa niin kuin silmässä olisi jatkuvasti jokin ”rätti” näön edessä.
Päivällä lähden kuitenkin Vampulan Jukolaan eläkelaiskutsujuhlaan. Pyöräilen oikein varovasti, hiljalleen.
Hyvää keskiviikkopäivää Kirsti
22.8 lauantaina ilmestyy ILONA lehdessä juttu minusta. (Iltalehti)