Jatkanpa vielä lapsen kasvuympäristöstä. Nyt vertaan nuoren Suomen ja vanhan Keski- Euroopan kaupunkeja. Asuessani Lontoossa, Antwerprnissa ja Lyypekissä näin joka päivä miten luonnollisesti lapset ja nuoret sekä vanhukset kohtasivat keskenään.
YKSI ESIMERKKI: Asuessani Lontoossa Queen Terrace nimisellä kadulla, oli kiva huomata miten monenlaisia ihmisiä asumukseni ympärillä oli.
Kadullani sijaitsi lasten koulu, jossa opiskelivat 4v- 12v. Kadun toisessa päässä oli nunnaluostari ja toisessa päässä oli jokin pieni tehdas, jossa laskelmieni mukaan noin 50-70heng töissä.
Samalla asuinalueella oli myös elderly house= vanhainkoti.
Myös Lontoon Yliopiston yksi osa oli muutaman kadun päässä.
Oli kiva odotella bussipysäkillä bussia, kun oli kaikenikäisiä ja kaikkiin sosiaaliryhmiin kuuluvia ihmisiä.
Vasta asuttuani ulkomailla tajusin miten meillä Suomessa kaupungeissa ja kirkonkylissä on aikalailla eriytyneet asuinalueet eri ikäryhmille. On uusia vastarakennettuja suuria asuinalueita, joissa asuu nuoriaperheitä. On Yliopistoalueita opiskelijaasuntoloineen. Jos odotan bussia kaupungissa, joko uudella asuinalueella, jossa asuu tyttäreni perhe tai Oulun tai Tampereen Yliopiston alueella tunnen olevani todella vanha. Näen ympärilläni vain nuoria ja lapsia.
Miten tämä näkyy Suomen nuorissa ja lapsissa ? Kerronpa esimerkein, eli olisiko tämä vertaus. Maissa joissa asuin niin siellä suomen vieraani ihmettelivät joka kerran, miten maan nuoret olivat kohteliaita kaikille. Miten lapset otettiin huomioon. Kerrankin olin lähdössä perjantai-iltana bussilla veljeni ja serkkuni kanssa. Molemmat kauhistuivat kun näkivät nuorisolauman olevan bussipysäkillä. Mentyämme pysäkille ja noustuamme bussiin sain kuulla jälleen kerran ”No onpa täällä ulkomailla ihme nuoria, kun ovat niin kohteliaita”.
Vanhoissa Euroopan kaupungeissa kaikki tarvittavat tilat on jouduttu ottamaan jo rakennetuista taloista ja näin ei pääse erillistymään eri-ikäiset, eri sosiaaliryhmiin kuuluvat ihmiset. Esimerkiksi sodan jälkeen Antwerprnin suomalainen merimieskirkko oli suomalaisten omistajien taholta päätetty purkaa pommitusten jäljiltä. Toinen syy purkamissen oli ollut talon ikä, joka oli tuolloin yli 100vuotta. Ei auttanut helsingin herrojen päätökset, vaan talo oli Belgian lain mukaan entisöitävä entisten piirustusten mukaan ja se mikä oli jäänyt pystyyn pommituksista, niin piti jättää silleen.
Minun mielipiteeni on että vanhoissa kaupungeissa lapset jo pienenä intergroituvat kaikkiin sukupolviin ja tämän vuoksi suhtautuvat eri sukulolviin luonnollisesti, kuten meillä vielä täällä maalla, sekä vanhoilla asuinalueilla. Saa olla erimieltäkin !!
Hyvää keskiviikkoapäivää kaikille. Kirsti