Viime viikolla koin miten tärkeää roolia TV esittää kodeissa.
Minulla oli tyttäreni Paula 46v kaverina kantamassa huonekaluja takaisin lattiaremontin jälkeen.
Halusin muuttaa (tietysti) huonekalujen järjestystä, eli kaikille huonekaluile tuli kamarissani uusi paikka. Muuten oltiin yhtämieltä tyttäreni kanssa, mutta sitten kun alettiin asetella sohvaa, nojatuoleja ja keinutuolia, niin siinä tuli meille eri ajatuksia. Tyttäreni mielestä kaikki tuolit sohvineen olisi pitänyt asettaa TV:tä kohti.
Eli mihin tahansa olisi istuttu, niin katse olisi ollut TV:n. Ja se oli luonnolista tyttäreni mielestä. Minä taasen halusin tuolit niin, että ne ovat ”seurustelu” asennossa.
Tässä kohtaa tunnen itseni vanhaksi, vanhanaikaiseksi eli TV on sivuseikka, eli vain yksi huonekalu muiden joukossa.
Nyt kun mietin nuorten sekä omien lasteni olohuoneen kalustusta, niin kaikki tuolit ja sohvat ovat tosiaan niin, että katse on suoraan TV:n.
Vanhaksi olen tullut. Mielestäni en ole kärtyinen, mutta yhdessä asiassa olen. Pidän epäkohteliaana jos kylässä täytyy vain seurustella TV:n välityksellä. Minun ikäisteni luona katsomme TV:tä jos molemmille/kaikille sopii. Minulla on sellainen tunne, että nuorten luona kylästellessä istutaan naama kohti TV:tä ja kommentoidaan ohjelmia. No voin olla väärässä. Minulla on nyt vieras ja mukava oli eilen istua ja rupatella. TV:täkin katsottiin kun tuli molemmille mukavaa ohjelmaa. Eikä ollut iso homma nostaa keinutuolia kohti TV:tä ja sitten takaisin paikalleen.
Hyvää perjantaita Kirsti