Taasen kerran inostuin palvelemaan asiakasta niin hyvin, että siitä riittikin juttua moneksi vuodeksi.
Kuten aikaisemmin kerroin, ulkomailla merimieskirkot myös majoittavat matkalaisia. Ei mitenkään isoissa määrin, mutta kuitenkin.
Matkalaiset olivat yleensä Suomesta tulevia turisteja.
Olin iltavuorossa, kun soi puhelin. Puhelu tuli Suomesta, Keski-ikäinen mies halusi varata huoneen.
Mies ei ollut saanut heti lentoa Lontooseen ja asui sen vuoksi nyt Helsingin hotellissa. Unohdin kysyä mistä mies oli lentänyt Helsinkiin. Jos olisin kysynyt, olisin säästynyt monelta vitsiltä jälkeenpäin.
Varasin miehelle huoneen ja lupasin vielä hänelle, että hänet haettaisiin Heatwortin lentoasemalta kirkon autolla.
Sen vuoksi näin hyvä palvelu, koska minulle tuli kuva miehestä, että hän ekakertaa on lähtenyt ulkomaille. Asuihan mies hotellissa, kun ei ollut osannut varata suoraan kotoaan asti lentoa Lontooseen. Kaikenlisäksi mies tuntui olevan vähäpuheinen
Määrittelin hänet muille kirkon työntekijöille,” maalaisukko jostain Pohjanmaalta”.
Mies haettiin lentokentältä kirkolle. Minä olin luvannut muulle henikökunnalle pitää miehestä huolen. Ja kun mies oli ollut kaksi päivää kirkolla, eikä käynyt missään muualla, niin päätin uhrata vapaapäiväni.
Niinpä aina hyvä avulias Kirsti lähti näyttämään Lontoota miehelle.
Mies ei ollut oikein innostunut, mutta lähti kuitenkin.
Ensimmäisenä halusin näyttää Lontoon kulkuvälineet, metron, bussit ja junat. Syömässäkin käytiin, mies tarjosi minulle ruuan.
Illalla olin vähän pettynyt, kun Henry ei ollut mitenkään innostunut päivästä. Kiitteli kyllä kohteliaasti.
Parin päivän päästä sain tietää enemmän minun ”maalaisukosta”. Mies oli asunut Japanissa 25vuotta, osan siitä Tokiossa. Ja muuallakin mies oli matkustellu, mutta ei ollut käynyt koskaan Lontoossa, minkä hän oli minulle maininnut huonetta varaessaan.
Miksi sitten mies oli antanut minun viedä häntä ”kuin pässiä sarvista”. Mies oli asunut Japanissa ”liian kauan”, kuten mies itse sanoi ja oppinut siellä olemaan kohtelias, eikä sen vuoksi ollut kehdannut ”pysäyttää minun palveluintoani”.
Kyllä nolotti kun muistin miten olin puhunut miehelle, kuin konsanaan ”maalaisukolle” mennessämme maanalaiseen ”Katsoppa, täällä junat kulkee nääääin syvällä maan alla”. Bussiin mennessä vein miehen puoliväkisin yläkertaan painottaen ”Et usko miten mukavaa on nähdä täääältä korkealta bussin kulkua”.
Siitä tuli vitsi kirkolla ”Kun Kirsti maalaisukolle Lontoota esitteli”
Henry asui monta kuukautta kirkolla kirjoittaen muistelmiaan. Olen miettinyt että olenkohan minäkin niissä muistelmissa mukana. Ainakin yhdestä päivästä voisi olla maininta, miten yksi kirkon työntekijöistä (minä) vei häntä pitkän päivän pitkin Lontoota, selostaen kaikki pikkuseikatkin.
Hyvää tiistaipäivää Kirsti