Edellisessä kirjoituksessani taisi aika kaunistaa muistoni. Illalla mietin joutessani, kun silmää sairastan, että moniko meistä muuttaneista tosissaan haluaisi muuttaa takaisin synnyinseuduilleen. En ainakaan minä.
Kittilässä vietettyä lapsuutta kun muistelen, niin kyllä on ollut ihanaa. Ihmiset mukavia, naapurit kivoja ja oikeastaan ihan kaikki muistuu nyt mukavana.
Mutta niin kuulostaa kaikilla muillakin olleen täydellistä lapsena ja nuorena. Ihmiset osanneet jopa keskustella just sopivasti,kuten kirjoitin 20.8
Karjalaisia kun kuuntelee, niin siellä se vasta on ollut hyvää ja mukavaa. Ja he voivat säilyttää muistonsa kun eivät voi palata, emmekä voi tarkistaa, emme myöskään sanoa: ”No muuttakaa siine Karjalaan”.
Me muut, kuten minä, voisimme palata ihannoituun lapsuusmaisemaan, niin useimmiten emme palaa.
Minä varsinkin kun käyn Kittilässä, niin johan muistuukin mieleeni lapsuus oppilasasuntolassa. Kodin ja koulun väliä kun oli yli 10km, niin viikot jopa kuukaudet yhteen menoon asuttiin koululla. Ja monta muuta ikävääkin asiaa muistaa kun ajelee kotitietä, eli Kittilästä Sodankylään.
Mutta kun olen käymättä Kittilässä muutamaan vuoteen, niin johan kaikki muistot muuttuvatkin aivan ihaniksi.
Ulkomailla ollessani kuulin ulkosuomalaisilta monta monta tarinaa, miten kaikki oli Suomessa ollut hyvin joskus 30- 40 vuotta sitten.
Suomessa ei ollut varkaita, ei tylyjä ihmisiä. Kaikki olivat olleet rehellisiä. Kaikki ihmiset olivat puhuneet kaikkien kanssa, jne jne
Jätin sanomatta, että ei kaikki ole enää kuten joskus 1960- 70 luvulla.
Ei myöskään minun lapsuuteni Kittilässä eletä enää1960 lukua.
Mutta saahan sitä kuvitella, vaikka ei minulla ole koskaan ollut näin hyvää elämää, kuin nyt on.
Vakituinen palkka juoksee kerran kuussa. Pihani on vapaa muista ihmisistä, kuten lapsuudessani. Naapurit kuitenkin tarpeeksi lähellä, jos hätä tulisi, niin huuto kuuluisi. Sopivasti olen löytänyt erilaisia osallistumismuotojakin, Kuntosali, vesijumppa, eläkeliiton kerho, maatalaousnaiset. Eli ei tarvitse erakoitua jos ei halua.
Mukavaa viikonloppua Kirsti PS. Tämän päivän nuoret ne osaa.! Tyttären tyttöni tulee luokseni koko viikonlopuksi. Sanoi soittaessaan minulle ”Ämmi varaa sitten koko viikonloppu minulle, minulla on nyt paljon huolia, niin että anteeksi vaan”. Ei minun nuoruudessa saanut kauheasti valittaa, sanottiin vain ”Koita kestää, äläkä turhia valita”