Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

Yleinen

Kun tulin Vampulaan

02.09.2015, kirstikarki

On ollut nettiyhteyksissä vaikeuksia muutaman päivän ajan. Nyt jännitän saanko julkaistua edes tänään.

Nyt kun olen ollut netissä ja lehdessä, ja luulen saavani uusia lukijoita, niin kerronpa miten sitä maaseudulle muutetaan. Muutin 2008 syksyllä. Vampula oli vielä oma kunta silloin.

Olin asunut muutaman viikon Vampulassa, Rutavan kylässä,kun lähdin tutustumaan Vampulan keskustaan. Ensimmäisenä menin kauppaan, jonka yhteydessä oli posti, Postissa kysyin missä Vampulassa on uimaranta. Olipa yllätys, kun virkailija vastasi ”sinne Rutavalle tehdään omaa uimarantaa, sinne teidän lähelle”.  Tajusin, että minut tunnetaan. Sitten menin kirjastoon. Olin edellisenä päivänä hakenut kirjaston eteisestä kirjastokortin hakemuskaavakkeen. Annoin hakemuskaavakkeen täytettynä virkailijalle ja sanoin käyneeni jo eilen täällä. Virkailija tuumasi ”joo minä näin eilen kun sinä kävit tuossa eteisessä.”

Mitä on elää Vampulan kokoisessa kunnassa, eli maalaisyhteisössä, jossa ihmiset ovat pysyneet paikallaan monien sukupolvien ajan. No minäpä kerron. Moitin naapurilleni hieman kyläkauppaa, jossa olin saanut kivikovia irtokarkkeja. Ei olisi kannattanut. Kauppias olikin naapurin rouvan setä,  selvisi myöhemmin. Kampaamossa kerroin mitä olin kuullut minun mökkini entisistä asukkaista. Kertovana ei ollut mitään mukavaa. Meni vuosi ja selvisi, että kampaaja oli mökkini entisen omistajan sisar. Tässä Vampulassa on pankijohtaja, lääkäri, tilitoimiston pitäjä, isännöitsijän toimiston omistaja eli kaikki vampulaisia.

Lääkäri asuu kylällä ja on toiminut yli 30vuotta tässä lääkärinä. Täällä ei mennä lääkäriin, vaan Marttilalle, ja Hennalta, myös paikkakuntalainen, varataan Marttilalle aika. Salmisella käydään kaupassa. Tapsalta tilataan aika pankkiin, tai Karilta. Armilta saa hammaslääkäriin ajan. Armin poika tulee minulle tekemään lattiaremonttia.

Miten viihdyn ?? HYVIN, koska itse olen lähtöisin Kittilän ja Sodankylän tienvarresta, jossa myös kaikki tunsivat toisensa ja toisten tekemiset. Sanoisin, että tuntuu turvalliselta.

Hyvää keskiviikkopäivää.          Kirsti


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *