Tottakai jokainen kantaa vastuun, mutta kenelle ? PRYROKRATIALLE! Moniko on tullut ajatelleeksi, että olemme unohtaneet ihmisen.
Nyt kun minulle tehdään lattiaremonttia mökkiini, niin rakentaja huolehtii tarkoin, että kaikki menee ohjeiden mukaan. Sen jälkeen tulee kaupungin rakennustarkastaja, joka ei kysy minulta olenko tyytyväinen, ei, vaan tarkastaa tarkoin, että kaikki lakipykälät täyttyy. (Myönnän, en osaisikaan sanoa yhtään mitään remontin kulusta)
Tuli sunnuntai ja on vapaata remonttimiehistä, eli aikaa kirjoitella.
Eilen tässä oli insinööriharjoittelijakin töissä. Puhuttiin vastuusta. Nuori insinööri sanoi miten aikanaan hän ottaa vastuun rakennuksista. Minä sanoin ”höpö, höpö”. Nuorelle opiskelijalle ei meinannut mennä jakeluun, että vastuun hän kantaa ainoastaan pryrökratialle, ei ihmisille kenelle rakennetaan.
Kerronpa tarinan, joka minua vieläkin harmittaa:
Remontoin Kemissä 1979 -30 luvun taloani, niin rakennustarkastaja valvoi tarkoin että kaikki tulee ”oikein”. Ei auttanut silloin, vaikka kaikki tuttuni, siis vanhat miehet yrittivät selostaa, että kaikki menee pieleen ja rakennus homehtuu. ja niin kävi. Taloni pohja petti jo 15 vuoden päästä. oli lahonnut. Sitten aloin kuulla , että moni muu -70-80 luvulla rakennetut talot homehtuivat.
Kerrottua eilen tämän tarinan, niin nuori insinööriopiskelija totesi heti, ”niin eihän siitä joutunut kukaan vastuuseen, jos talot olivat tehty sen aikaisten määräysten mukaan.”
Kysyin uudestaan: ”Siis vastaa minulle, kenelle sinä olet tulevaisuudessa vastuussa.” Ehkä oli liian vaikea kysymys nuorelle miehelle. Hän sanoi olevan vastuussa miehistä että tekevät oikein ja määräysten mukaisesti.
Ihailen ihmisiä, jotka luottavat jonkun ottavan heistä vastuun. Minä olen kyllä niin realisti, että luulen joka ammattikunnan edustajan ottavan vastuun ainoastaan lakipykälistä.
Lääkäri hoitaessaan potilaitaan, miettii tarkoin että ei missään vaiheessa toimi sääntöjä vastaan, rakennuksen valvoja noudattaa voimassa olevai lakeja jne jne.
Minä siis otan 100% itse itsestäni vastuun ja toimin sen mukaisesti. En syytä ketään epäonnistumistani. Jos sairastun alan miettiä olenko syönyt hyvin, lenkkeillyt. Jos mieli masentuu, alan miettiä, olenko hoitanut ihmissuhteeni hyvin. Tälläkertaa kun kaikki on hyvin, niin sanon ”Hyvä Kirsti, olet osaanut elää”.
Hyvää sunnuntaita Kirsti