Sitä voisi luulla ensiksi että kaikille se aurinko paistaa, silloin kun paistaa. Mutta eipä paista, sanon minä.
Että mistäkö sen tiedän ? Koin sen muutama vuosi sitten.
Lyypekissä kun suunnittelin muuttoa Suomeen, eli hain netin kautta itselleni mummonmökkiä, niin toivoin myös löytäväni samalta paikkakunnalta miehen.
Mökki löytyi täältä Vampulasta, Ja onnekas kun olen aina ollut, niin jo 2vuoden päästä olin naimisissa.
Mies muutti mummonmökkiini Vampulan keskustasta.
Ai että olin onnellinen. Olin saanut miehen mökkiini ja olin päässyt melkein lapsuuteni maisemiin. Mökki oli, ja on edelleen, ihan maaseudun rauhassa, Rutava nimisessä kylässä. Vampulan keskustaan on 7km ja Huittisiin 13km.
Onnea kesti vain 2vuotta. Eräänä aamuna mies sanoi minulle ”Morjens” ja häipyi takaisin Vampulan keskustaan.
Miten meille näin kävi ??
No kun se aurinko ei paistanut tänne Rutavalle. Esimerkkejä olisi monta, mutta kerron vain yhden.
Olimme taas kerran Vampulan keskustassa asioimassa. Aurinko paistoi ja oli kaunis syyspäivä.
Tultuamme takaisin Rutavalle, näin mieheni apean ilmeen. Kysyin mikä vikana. Olin hämmästynyt kun kuulin, miten Rutavalle ei edes aurinko paistanut täydeltä terältä, kuten oli paistanut Vampulan keskustassa. Puita oli tontillani kuulemma liikaa.
Mutta minulle täällä Rutavalla aurinko paistoi paljon ihanammin kuin Vampulan keskustassa. Ja puitakin oli just tarpeeksi.
Mitä opin ??
Ihminen joka on asunut samassa paikassa melkein koko ikänsä, niin ei hän kotoaan enää mihinkään voi muuttaa.
Muistin serkkuni Juhan, 68v vastauksen:
”Olisihan sitä hyviä ja mukavia naisleskiä, mutta kun kukaan ei enää vanhana halua kotoansa mihinkään muuttaa, ja en minäkään”.
Olin kysynyt häneltä, että miksi hän ei ota uutta naista taloonsa.