Minulle ilmestyi eilen hiiri keittiöön. Liekkö Vampulan kirkon hiiri on paennut talooni, kun eilen jynssäsimme kirkkoa 5 tuntia.
Juoksenteli ihan keskellä keittiön lattiaa. Sen verran säikähti minua kun lähdin kävelemään, että meni puulaatikon alle ja sieltä keittökaapin taakse.
Tänään avasin ovet ihan ulos asti, että jospa hiireni menisi ulos.
Mutta se kammo. Tiedän hiiren olevan keittiönkaapin alla. Näen sen kun kyykistyn.
Nyt sitten kun kuljen keittössä, niin on koko ajan tunne, ETTÄ KOHTA SE HYPPÄÄ KIMPPUUNI. Jopa puhun sille ”älä sie vain tule sieltä kaapin alta”. Ja vaikka kuinka järjellä tiedän hiiren pelkäävän minua, mutta se ei auta, tunne on, että kohta se hiiri hyökkää. Ja kun istun syömässä keittiön pöydän vieressä, seuraan tarkkaan pöydän alustaa.
Jopa tiskatessa pitää pelätä, ettei vain hiiri ”hyökkää” piiilostaan.
Kuinka moni on kuullut sanonnan ”Ajattele järjellä”.
Moniin asioihin järki sopiikin, mutta pelkotilat ja rakkaus, siis tunteet ovat kuitenkin ihmisellä, joita harva ihminen pystyy hallitsemaan. Ja hyvä niin. Kyllä maailma voisi näyttää toisenlaiset kasvot, jos jokaisella ihmisellä joka tilanteessa järki voittaisi.
Hyvää Keskiviikkopäivää Kirsti