Vieraat kertovat joskus myös ikäviä asioita. Sanon jo heti alussa, että kertomani tarina on onneksi tapahtunut jo 20vuotta sitten. Sen vuoksi onneksi, kun tänään ainakin puhutaan ja tiedostetaan koulukiusaaminen. Toisin oli siis ennen.
Koska kertoja on nyt puuhamassa luokkakokousta oman peruskoulun 1995 päättäneille, niin palattiinpa ajassa taaksepäin.
Sain kuulla miten erästä koululaista oli kiusattu välitunnilla siten, että hänelle oli piirretty jalankuvat asfalttiin, missä kiusattu oli saanut seistä joka välitunti 3 vuoden ajan.
Kertoja sanoi kärsineensä tuosta ajasta sen vuoksi, kun oli toivonut että joku aikuinen olisi siihen puuttunut. Opettajilta hän oli eniten odottanut muutosta asiaan.
Kertoja itse oli ollut arka ja ei ollut uskaltanut sanoa yhtään mitään, vaikka oli ollut ajatuksissaan kiusatun puolella
Joskus kyllä mietin minäkin, että mikä meitä aikuisia vaivaa, kun emme ole halukkaita puuttumaan nuorten asioihin. Poikkeuksiakin on.
Olin tänäkeväällä bussissa, menossa Huittisista Helsinkiin. Kuulin miten kahdella pojalla tuli riitaa karkeista. Vanhempi, tai ainakin reilusti isompi poika alkoi läpsiä pienempää saadakseen lisää karkkia. Yht’äkkiä noin 50v nainen nousi paikaltaan, meni poikien luo ja sanoi hyvin kuuluvasti ja terävästi, ”Niin kauan kun minä istun tässä bussissa, niin kukaan ei läpsi ketään”, jatkoi sitten, ”Ja minä olen tosissani”.
Pojat katsoivat tätiä hämmästyneinä, mutta rauha säilyi ainakin Helsinkiin asti.
Utelias kun olen, niin kysyinpä, ”mistä tällainen täti tulee”. Täti oli ollut Huittissa luennoimassa. Tykkäsin tädistä niin paljon, että meillä riiittikin juttua koko matkan ajan. Ja arvata saattaa, miten molemmat mietimme, ”Mihin on kadonnut meiltä aikuisten vastuu”.
Kuvissa on vierashuoneeni. Pitihän minun laittaa se näkyville, että tiedätte missä vieraani nukkuvat.
MUKAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE. TULEN SEURAAVAN KERRAN TÄLLE SIVULLE VASTA JUHANNUKSEN JÄLKEEN. Kirsti