Nyt kun vihdoinkin aurinko paistaa, enkä kuitenkaan koko aikaa jaksa pihalla töitä tehdä, niin ajattelin päivittää tätä blogiani.
Kerronpa kun aloin luulla itsestäni ihan liikaa. Kuvittelin että kaikki miehet vain laulaa minulle. Tuossa hurmiossa meni viime talvena monta kuukautta, kunnes tuli päivä, kun toinen mies palautti minut kertaheitolla maan pinnalle.
Ensin mukava juttu. Olin tulossa muutama kuukausi sitten tavaratalosta Huittissa, kun minut pysäytti mies ja alkoi laulaa minulle. Ihan kädestä piti silmiin katsoi ja lauloi pitkän laulan, siis monta säkeistöä. Ihmiset pihalla pysähtyivät kuunteleman ja kysyivät, mitä oli meneillään. Naapurin Vappu kertoi olevan meneillään yksityislaulu tilaisuus.
No tuosta innostuneena mietin, miten ihana minä olen, miten mukava, ja kauniiksikin kuvittelin itseni. Ajattelin: ”Kohta 70v ja vielä tällaista saa kokea”.
Muutamia kuukausia myöhemmin, jälleen Huittisissa, nyt minä pysäytin yhden miehen, johon minua oli kiusattu. En minä miestä sen kummemmin tuntenut, joskus nähnyt ja nimenkin tiesin.
Kysyin mieheltä, että missäs se meidän ”rakkaus” menee, kun ihmiset niin kyselee.
Mutta tämä miespä ei laulanutkaan. Ei. Mies laski ostoksensa kaupan lattialle ja väänsi itsensä peruslukemille ja sanoi: ”Meillä ei ole mitään rakkausjuttua. Ei ole. Eikä tule. Ei siis ikinä tule”.
Kylläpä itsetuntoni sai roiman kolahduksen.
Tulin kotiin ja päätin taasen olla ihan normaali 68vuotias, en kaunis, en ruma, en ihana, vaan ihan tavallinen Kirsti.
Nyt jään viikon kesälomalle. Tulen seuraavan kerran ensi maanantaina 6 heinäkuuta.
Kirsti